Peter on opiskelija, joka rahoittaa opintonsa työskentelemällä siivoojana.
Työkavereiden kanssa hän puhuu englantia, venäjää ja viroa, sekä harjoittelee myös puolan ja ranskan alkeita. Peter opiskelee kieliä ja pitää kansainvälistä työyhteisöä rikkautena.
Työkaverit vaihtuvat usein ja Peter onkin siinä mielessä harvinaisuus: hän on ollut samassa työpaikassa jo useamman vuoden. Peterin toimenkuvaan kuuluu asuinkerrostalojen viikkosiivous, mutta satunnaisesti hänet siirretään työskentelemään myös toimisto- tai teollisuuskohteisiin.
Peter on erittäin tunnollinen ja tarkka. Hänen esimiehensä onkin kiittänyt häntä siitä usein. Peter on se, joka ilmoittaa siivouskomeron vuotavasta hanasta tai avoimeksi jääneestä ovesta. Huolellisuudesta huolimatta eräs katastrofaalinen tapaus sattui viime viikolla: Peter huomasi työkohteensa avaimien kadonneen työvuoron aikana!
Peter oli tullut avaimilla kohteeseen, ottanut siivousvälineet varastosta ja lähtenyt kierrokselle. Jossain vaiheessa kulkiessaan kellarista toiseen, hän ei enää löytänytkään avaimia mistään. Eräs asukas saapui paikalle ja hänen kanssaan Peter pääsi kulkemaan kaikissa yleisissä kellaritiloissa, mutta ei löytänyt avaimiaan. Kylmä hiki hiipi Peterin otsalle – miten palautan siivousvälineet ja miten saan varastosta omat tavarani?
Asukkaan avain ei käynyt siivouskomeron oveen, eikä kuulukaan käydä. Nopean etsimisen jälkeen Peter soitti heti esimiehelleen ja kertoi tilanteen. Esimies pyysi Peteriä pysymään paikan päällä ja havainnoimaan tilojen käyttäjiä, kunnes hän itse pääsee kohteeseen.
Siivoustyön esimies saapui paikalle samoihin aikoihin huoltomiehen kanssa. Huoltomies oli tarkistanut kiinteistön toimintaohjeet ja ilmoitti, että ovet joihin Peterin hallussa olevat avaimet sopi, sarjoitetaan uudelleen mahdollisimman pian. Siihen asti kiinteistö olisi tehostetun valvonnan piirissä.
Peter hoiti työtehtävänsä kohteessa loppuun ja suuntasi seuraavaan paikkaan. Bussimatkalla asia vaivasi kovasti ja Peter googlasi “yleisavain kadonnut” – hän järkyttyi lukemastaan!
Peter ymmärsi virheensä olevan kallis: pomo voi suuttua, hän voi menettää työpaikkansa ja voi joutua maksamaan vahingosta aiheutuneet kulut.
Peter odotti kauhulla esimiehen puhelua. Hänen pelkonsa oli kuitenkin turha, sillä esimies ei onneksi ollut vihainen, varmisti vain, miten hän oli säilyttänyt avaimia. Peter kertoi niiden olleen ketjussa vyölenkissä, kuten oli ohjeistettu.
Avainten häviäminen on täysi mysteeri. Esimies kertoo Peterille, että uudelleensarjoitus tulee yrityksen maksettavaksi, mutta vakuutusyhtiö korvaa vahingon. Suurempi vahinko olisi ollut se, että hän ei olisi ilmoittanut asiasta ajoissa. Jos hänen avaimillaan olisi tehty kiinteistössä vahinkoa tai anastettu omaisuutta, olisivat vahingot voineet olla moninkertaiset.
Tunnollisena ja nopeana Peterille tuli ensimmäisenä mieleen esimies eikä Google-haku. Entä jos Peter olisikin toiminut toisessa järjestyksessä, olisiko hän sen jälkeen uskaltanut ilmoittaa avaimesta esimiehelle, vai olisiko hän harkinnut vahingon peittelyä?
Peter kertoo tapauksesta myöhemmin puolalaiselle työkaverilleen. Puolalainen onkin aina ihmetellyt, miten vähän täällä Suomessa tarvitaan avaimia saman kiinteistön sisällä. Yksi avain toimii monessa ovessa – uskomatonta!
Peterin nimi on muutettu, mutta tarina on tosi. Tällä kertaa sillä on onnellinen loppu, mutta se olisi voinut päättyä toisinkin. Henkilöstön ja palveluntuottajien määrän lisääntyessä myös inhimillisen virheen mahdollisuus kasvaa ja eri kulttuurien kohdatessa on ensiluokkaisen tärkeää, että toimintaohjeet virheen sattuessa ovat kaikille selvät.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.