Kerro avaintarina ja voita lahjakortti!
Avaimet katoavat ja usein onneksi myös löytyvät. Joskus kadonneet avaimet aiheuttavat harmia ja työtä, ehkä myös hauskoja sattumuksia.
Mitä sinulle on tapahtunut avaimien kanssa tai oletko kuullut jonkun hyvän tarinan? Jaa avaintarinasi kommentoimalla KeyConin postausta Facebookissa! Palkitsemme kuukausittain parhaimmat tarinat.
Heinäkuun 2019 palkintona on Jäätelölahjakortteja.
Kerättyjä avaintarinoita
Avain aamiaismuroissa
Muistan aikoinaan, kun äitini pyörän avain oli kadonnut tutusta naulakosta. Niitä sitten etsittiin aika kauan, mutta avaimia ei löytynyt mistään.
Yhtenä aamuna veljeni söi muroja ja kun lautasen pohja näkyi, veli ihmetteli, miten avain oli sinne joutunut. Äitini riemastui ja tokaisi ”Hei, sä löysit mun avaimen!”. Avain oli siis onnistunut tippumaan naulakosta avonaiseen murolaatikkoon.
Poletti hukassa
Minulla on autoavainten mukana ostoskärryjen poletti. Kerran poletti oli irronnut avaimineen kauppareissulla. Onneksi joku ystävällinen oli löytänyt ja palauttanut nipun infoon.
Koulun pihalla
Meillä poika hävitti avaimen todistusten jakotilaisuudessa koulun pihalle. Tuntia myöhemmin avain oli jo poissa siitä, mihin se oli muistin mukaan jäänyt.
Syyskuussa perheemme muuton yhteydessä soitin puhelun koulun vahtimestarille vielä kertaalleen, josko olisi avain löytynyt. Ja olihan se löytynyt, kun koulut olivat alkaneet!
Takinvaihtopuuhissa
Olen melkoisen mahakas ja talvella, kun pitää pukea lämpimästi päälle, kuuluu melkoista puhinaa. Mulla oli uusi nätti takki, jonka ulos lähtiessäni tietysti mallasin päälleni ensimmäiseksi. Vetoketju kiinni ja kaikki, olin notkea kuin puu-ukko sen kanssa.
Kiirekin alkoi olla – äkkiä kengät jalkaan ja kenkiin ne hemmetin nastahässäkät, joissa on solmittavat nauhat. Takin vetoketju oli tietty avattava tätä varten. Kengät sain kunnialla jalkaan ja takin vetoketjun taas kiinni. Vasta sitten huomasin, että auton avain onkin toisen takin taskussa kammarissa.
Hikee pukkas sisällä kaikki vermeet päällä, enkä viitsinyt alkaa riisumaan kenkiä. No nastoilla ei parketilla tassutella, joten keplottelin villasukat kenkien päälle. Menin makkariin, kaivoin avaimen toisen takin taskusta – ja vippasin sen vahingossa kaaressa sängyn alle. Kauhee kiire ja ihan itsekseni puhelin ja puhkuin ja myöhästyin…
Pelastajat pesutuvassa
Asumme kerrostalossa. En tarvinnut avaimia ulos lähtiessä, koska poika oli sisällä – vaan poikapa nukahti yöunilleen.
Kännykästäni loppui akku. Alaovi oli mennyt kiinni. Vain pesutuvan ikkunassa oli valoa.
Kiipesin puutarhatuolille ja näin, että ryhmä somalitaustaisia ihmisiä pesee pesutuvassa sulkemisajan jälkeen pyykkiä – taivaalle kiitos siitä. Naamani näkyi huuruisessa ikkunassa, johon koputin, tein käsivääntöliikkeitä ja huusin: “NIKS NAKS! NIKS NAKS!”
Kulttuurimme oli heille silloin uusi ja he eivät heti tajunneet, että yritin näin kommunikoimalla saada heidät avaamaan alaoven. Ryhmä alkoi näyttää pelokkaalta, he pitelivät sydäntään. Rynkytin myös ulko-ovea ja huusin: “KILI, KILI!”.
Minulla ei ole aavistustakaan, mitä huutoni tarkoitti somalin kielellä mutta “kili kili kili” tuntui tehoavan.
Lopulta yksi somalinainen turbaanissaan ja sydäntään pidellen tuli avaamaan oven. Silloin näytin kiitokseksi koko hammasrivistöni hymyllä, kun en muutakaan keksinyt. Käsi ylhäällä hoin vielä “kili, kili, kili”. Heille tämä oli varmaan ikimuistoinen kokemus suomalaiskulttuurista.
Perinnönjakotilaisuudessa
Ahneet sukulaiset kokoontuivat perinnönjakoon, Tuomari laittoi pöydälle joitakin esineitä, pikkutavaroita, ja ahneet kädet hyökkäsivät salamana esille.
Pöydälle jäi vain jonkun ladon tai varaston musta, vanha avain, jonka otin muistoksi isäni enon vaimosta. Avain on minulla vieläkin. Olen kahdenkymmenen vuoden aikana ollut ainoa sukulainen, joka haudalle vie kukan tai kynttilän.
Hanki söi avaimet
Pudotin joskus talvella avaimet hankeen, enkä niitä löytänyt. Etsiessä varmaan vaan sain ne syvemmälle pihahankeen. Keväällä lumien sulettua sitten löysin jo unohtuneet avaimet.
Kepposteleva kotitonttu
Minulla on yleensä kotiavaimet hyvin tallessa, mutta kerran ne katosivat. Tiesin tulleeni niillä kotiimme, joten en huolestunut, että joku löytäisi ne ulkoa. Lainasin papalta kotimme avainta, kun en löytänyt omiani.
Kului viikko, enkä vieläkään löytänyt avaimiani. Kun laitoin lakanoita pesuun, avaimet löytyivät patjan alta melko keskeltä patjaa. Eivät olleet voineet taskustakaan sinne pudota. Kukaan kotiväestä ei myöntänyt niitä sinne piilottaneensa, joten vaihtoehdoksi jäi kepposteleva kotitonttu.
Mollukka mättähällä
Olimme puolukassa 3 km mökiltä. Matkaa oli 350 km vara-avaimiin. Poimimme marjoja, juttelimme, tulimme autolle. Ei avaimia.
Metallinpaljastinta yritin soitella. Rukoilin, luonnollisesti: lähetä avaimenetsijäenkelit, niin kuin ennenkin. Ystäväni piti mahdottomana avainten löytymistä mättäiköstä.
Palasimme toistamiseen marjapaikalle. Siinähän se mollukka mättähällä! Kiittäminen arjen ihmeestä oli helppoa. Taivaan isä kuuli ja auttoi jälleen!
Häät
Olipa kerran, kauniina kesäpäivänä nuoren parin häät. Nuorella parilla oli jo alle vuoden ikäinen tytär, jota isovanhemmat hoivasivat juhlallisuuksien ajan. Nuoren juhlijan oli tarkoitus lähteä mummonsa kanssa pois juhlista jo varhain ja mummo asetteli hänet autonsa etupenkin turva-istuimeen.
Pieni tyttönen kaipasi jotain kivaa lelua käteensä ja mummo antoi hänelle auton avaimen. Siinä oli sellainen kiva nappula jota hiplata. Tyttö oli tiukasti vöissä ja läsnäoleville sukulaisille vilkutettiin iloisesti. Mummo sulki apukuljettajan oven ja lähti itse kiertämään autoa kuskin paikalle. Vaan kuinkas kävikään.
Nuori apukuski painoi siitä kivasta nappulasta ja räps. Ovet menivät lukossa. Satapäinen hääjoukko yritti vuorollaan saada pientä ihmettelijää painamaan uudestaan siitä samasta napista, mutta ei se onnistunut. Lopulta vara-avaimia lähdettiin hakemaan muutaman kymmenen kilometrin päästä ja hääseurueella oli kova työ viihdyttää tyttöä sen ajan lasin läpi. Ei onneksi ollut kuuma eikä pieni neitikään hermostunut pahemmin tilanteesta, mutta kyllä siinä ehdittiin jo miettiä mikä lasi rikotaan jos kiire tulee.
Mitä tästä opimme? Ei ehkä kannata antaa lapsille auton avaimia.
Veneilijä
Veneen portin avaimet tippuivat laiturin ja veneen väliin ja tietenkään avaimessa ei ollut kelluketta mikä olisi estänyt avaimien uppoamisen.
Hetken mietittyä hain magneetin ja siimaa ja kalastus (pilkkiminen) alkoi, hetken pilkittyä 6m syvyydessä jotakin tarttui pyydykseen ja tippuneet avaimet nousi ylös.
Karkelot
Käyhän näinkin. Ilta karkeloista lähti Anja kulta miehen pyynnöstä isäntä miehen aittaan lemmiskelemään. Amulla kalakaveri tuli herättelemään isäntää kalaan, houkutus oli suuri. Lähdettiin kalaan ja vanhan tavan mukaisesti kiireessä ovi lukkoon.
4h päästä isännällä välähti että se nainenhan jäi aittaan nukkumaan ja eihän se pääse pois kun ovi on lukossa. Kalakaveri siihen että kun se on näinkin kauan siellä ollut niin kyllä vielä parituntia pärjää. No jatkettiin kalastusta kun ongelma oli ratkaistu. Arvatkaapa kun kalamiehet palasivat mitä oli vastassa, no sen jälkeen isännän oli turha varttua morsianta takaisin ja kalakaveri ei uskaltanut tulla kylään moneen kuukauteen pelossa jos se nainen kuitenkin on tullut takaisin. Tämä on sitä miesten logiikkaa, muistakaa pyytää avain tyyny alle. Tämä on tositarina.
Farkut kuivumassa
Kotisaunassa aikoinaan heitin kastuneet farkut kaiteelle kuivumaan, kuinkas ollakaan taskussa olleet avaimet lensivät vielä lämpimään kiukaaseen, kerkisivät sulaa ennenkuin saatiin kivet pois, työnjohtaja ei tiennyt haukkuuko vai nauraako, kun hain uutta pukukopin avainta, kun se oli siinä sulameessa nipussa.
Viheltäjä
Olen ollut aina onneton avainten kadottaja. Opiskeluaikoina kämppis toi minulle interraililta tuliaiseksi viheltävän avaimenperän. Otin sen toki heti käyttöön. Olin tuolloin jäätelötehtaassa kesätöissä.
Oli tulossa juhannus ja olin viimeisessä työvuorossa ennen tehtaan sulkemista. Oli kiire juhannuksen viettoon. Päästyäni kotiin opiskelija-soluuni, huomasin olevani jälleen kerran avaimeton. Avainnippu oli kadonnut. Olin yksin kotona, kaikki kämppikset olivat hajaantuneet ympäri Suomea.
Niin meni juhannus kämpän ovi auki. Arjen tultua oli nöyrryttävä kertomaan työnjohtajalle, että olen kadottanut avaimen, nipussa oli jokin työhönkin liittyvä avain. Seisoin lasikopissa selittämässä ja kerroin tietysti, että siinä on vihellykseen vastaava avaimenperäkin. No, vihelläpä sitten. Niin seisoin lasikopissa viheltäen eri taajuuksilla, kunnes jossain alkoi soida vastaus. Olin jättänyt avainnipun pukuhuoneen altaan reunalle, josta se oli löydetty ja kiikutettu työnjohtajan koppiin. Nöyryyttävää oli lasikopissa viheltäen avaintaan etsiä.
Kaupan pihalla
Auton avaimet jäi autoon sisälle puolivuotiaan lapsen kanssa ja ovet lukossa. Oltiin kaupan pihalla. Soitin hälytyskeskukseen, poliisi tuli paikalle. Ei saanut tiirikoitua. Piti soittaa mies 30 km päästä töistä tuomaan vara-avain. Onneksi lapsi pysyi rauhallisena lähes tunnin ajan ja oli kunnolla puettuna! Tästä on jo 14 vuotta ja vieläki hirvittää!
Naapuri
Minulle juuri hiljattain kävi niin että avaimet oli jäänyt oven ulkopuolelle enkä tiennyt että avaimet edes oli kadoksissa mutta onneks oli niin mukava naapuri ja oli ne huomannut roikkuvan ovessa.