Mirvan matka avaintenhallinnan asiantuntijaksi
”Olen aina ollut utelias ja halunnut tietää, että miten asiat toimivat. Lukkojen kanssa olen ollut tekemisissä 11–vuotiaasta asti ja olen kasvanut toimialan muutoksen mukana lukkoalan tavarantoimittajasta avainhallinnan ammattilaiseksi. Historiastani johtuen katson asioita sekä toimittajan, asiakkaan ja kiinteistönomistajan näkökulmasta”, luonnehtii Viljakainen itseään.
Kun Viljakaisen kotitaloon muutti lukkoliike ei muuttoapua tarvinnut kysyä, vaan ala-asteikäinen Mirva oli reippaana mukana auttamassa uutta naapuria. Tästä sai alkunsa vuosikymmeniä jatkunut ura lukkojen ja turvatekniikan parissa. Muuton jälkeen Viljakainen tienasi taskurahoja koulun jälkeen auttelemalla myymälässä ja tietysti kesätyöläisenä.
Lisää pituutta lypsyjakkaralla
Seuraava iso askel oli lukkojen kokoaminen. Nummelalainen lukkoliike toimitti satojen kappaleiden erissä kalustelukkoja yritykselle, joka valmisti sähkökeskusten suojakaappeja. Lukot piti manuaalisesti koota latomalla haittalevyt paikoilleen – varsin puuduttavaa hommaa, mutta innokkaalle koululaiselle se oli pääsy aivan uuteen tekemiseen. ”Abloy CL109 -lukkojen kokoaminen onnistuisi varmaan vieläkin, sen verran hyvin tuli asia harjoiteltua silloin aikanaan”, Viljakainen naurahtaa.
Lukkojen kasaamisen lisäksi piti tehdä myös avaimia, mutta Viljakainen oli vielä liian lyhyt avainkonetta käyttämään. Tarvittiin vanha lypsyjakkara avuksi, jotta hän pääsi tekemään ensimmäiset avaimensa. Se tuntui suorastaan ylennykseltä. Jo 15-vuotiaana Viljakainen pääsikin erikoisluvalla Abloyn kurssille oppimaan alan ammattilaisten kanssa lukkojen saloja.
Ensimmäistä kertaa Viljakainen sai lukkoliikkeen myymälän yksin vastuulleen 16-vuotiaana kesätyöläisenä. Asentajat hoitivat keikkahommat ja auttoivat toki myymälän sekä verstaan haastavammissa asioissa. Tiskin takana ja luurin päässä keikkoja vastaanotti ja toimitti varsin nuori tyttö. ”Iso kiitos edelleenkin siitä luottamuksesta, jota tuolloinen esimiespariskunta minulle osoitti”, ylistää Viljakainen.
”Sen jälkeen aloimme liikkeen omistajapariskunnan keskustella, että jonain päivänä voisin ottaa liikkeen haltuuni, kun he jäisivät eläkkeelle tai muuten haluaisivat luopua liiketoiminnasta. Liikkeen toimitusjohtaja kuitenkin suositteli, että minun kannattaisi nähdä muutakin elämää ja opiskella”, Viljakainen kertoo. Se neuvo oli erittäin arvokas. Maailma todella avartui erilaisten töiden ja opiskelujen kautta, mutta napanuora kotipesään ei missään vaiheessa katkennut. ICT-ratkaisut, laatujärjestelmät ja modernit työvälineet tulivat myös lukkoalalle. Aina kun kasvattiyritys tarvitsi apua näihin asioihin, Mirva oli tekemisessä vahvasti mukana. ”Huomasin, että siitä ammattitaidosta ja kokemuksesta, jota kartutin mm. järjestelmätoimitusten, mobiiliratkaisujen myynnin ja myöhemmin erityisesti rakennus- ja kiinteistöalan mitoitusohjelmistojen parissa oli paljon hyötyä myös lukkoliikkeessä”, tarkentaa Viljakainen.
Ura suuntasi tiiviimmin toisaalle, vaikka lukitusala kiehtoikin edelleen. Näinä vuosina löytyi myös puoliso ja ensimmäinen lapsi syntyi. ”Olin nähnyt ohjelmistopuolta ja eri ICT-ratkaisuja riittävästi ja halusin tehdä jotain muuta. Päädyin äitiyslomalta yrittäjäksi. Asiaan vaikutti vahvasti viesti, että aikaisemmilla työnantajilla oli tarvetta työpanokselleni ja vanhat lukkoalan tuttavuudet, kuten Turvaurakoitsijaliitto, kaipasivat projektiapua jäsenliikkeisiinsä. Näin hyvin erilaisia lukkoalan yrityksiä ja opin erittäin paljon niiden liiketoiminnasta”, Viljakainen sanoo.
Vaikea päätös
Toisen lapsen syntymä ajoittui samaan aikaan kuin lapsuudesta tuttu lukkoliike etsi jatkajaa. Vuonna 2007 Viljakainen teki vaikean päätöksen, jota ei ole kuitenkaan myöhemmin katunut: ”Päätin, että en lähde kasvattiliikkeeseeni jatkajaksi. Elämäntilanteeni ei vain sopinut siihen ja muutenkin alkoi tuntumaan, että olin suuntautumassa toisenlaiselle uralle”, miettii Viljakainen.
Viljakainen oli toiminut itsenäisenä ”yhden naisen toimialapalveluna” jo jonkin aikaa, kun toinen haastava päätös tuli eteen. Yksi asiakkaista, turva-alan näkyvä edelläkävijä Turvaykköset pyysi Viljakaista liittymään mukaan toimialan merkittävään muutokseen, Suomen ensimmäisen valtakunnallisen ketjun rakentamiseen. Yrittäjyys vaihtui sillä erää palkkatyöhön ja Viljakainen kuului ryhmään, joka organisoi mm. avainhallintapalvelujen kehittämistä ja järjestelmäfuusioita uudessa valtakunnallisessa ketjussa.
Uusi värinä
”Alan liiketoiminta muuttui, mutta niin myös työvälineet ja asiakkaille tarjottavat palvelut. Pääsin mukaan kehittämään avaintenhallinnan ohjelmistoa ja ennen kaikkea sen kaupallistamista. Jouduin miettimään myyntikulmia ja kehittämään Suomen ensimmäistä alan ylläpitoon liittyvää palvelua. Tajusin sen myötä, että vanhoillinen lukkoala olikin moderni edelläkävijä. Rakkaudesta lukkoihin –heittoon syntyi uusi värinä”, naurahtaa Viljakainen.
Turvaykkösillä aikaa kului joitakin vuosia, kunnes vuonna 2010 oli aika etsiä uusia haasteita. Flexim Security, joka halusi muuttaa koko lukitus- ja turvateknisen toimialan Suomessa, pyysi Viljakaista liittymään mukaan.
”Flexim oli todella edistyksellinen ajattelutavaltaan, huomasin jälleen kerran oppivani jotain täysin uudenlaista ja pääsin syvälle tutkimaan, mitä tuotteistaminen todella on. Toimin myynnissä ja myöhemmin vastasin palvelupäällikkönä avain- ja tunnistehallinnan palveluista valtakunnallisesti. Aktiivinen ratkaisujen hakeminen asiakkaiden moninaisiin haasteisin tarttuminen imaisi todella mukaansa”, Viljakainen kertoo.
Vilpittömästi annettavaa
Kun Assa-Abloy osti Fleximin ja lähti rakentamaan siitä Certegoa, Viljakainen tunsi, että oli aika ottaa seuraava askel uralla. ”Tiesin jo pitkään, että haluan palata jossain vaiheessa omille siivilleni ja ryhtyä jälleen yrittäjäksi. Päätös ei ollut helppo, mutta valmiudet ja intohimo siihen olivat nyt kohdillaan. Alussa epäilin, että saako näin suppeasta osa-alueesta rakennettua liiketoimintaa. ”Nyt näyttää vahvasti siltä, että olen oikealla asialla. Koen että minulla on vilpittömästi annettavaa avainhallinnasta kertyneen kokemuksen osalta. Näen alan tulevaisuuden palveluliiketoiminnassa ja esimerkiksi järkevässä ylläpidossa jatkuvan uuden raudan hankkimisen sijaan. Kiinteistön arvo ja turvallisuus riippuvat hyvin paljon siitä, miten avainhallinta on järjestetty”, Viljakainen kertoo.
”Kun puhun avainten hallinnasta, tarkoitan kaikkia niitä välineitä, joilla ovista kuljemme: mekaanisia avaimia, tunnisteita, kortteja, koodeja, sormenjälkeä tai vaikka kasvotunnistusta. Tekniikka ja automatisointi antavat meille valtavasti uusia mahdollisuuksia toteutukseen. Siltikin tulee aina muistaa, että se joka koodaa ne toimimaan – eli ihminen, avainhaltija – tarvitsee työhönsä asianmukaiset tiedot ja välineet”, Viljakainen tarkentaa.
Työsarkaa riittääkin, sillä kiinteistöjen avaintenhallinta on hyvin usein suorastaan retuperällä. Viljakaisen asiantuntemusta hyödynnetäänkin avaintenhallinnan uudelleen järjestämisessä.
”Tosin valitettavan usein tilanne on se, että minulle soitetaan vasta sitten, kun vahinko on jo tapahtunut. Noin puolet toimeksiannoistani saa alkunsa tilanteesta, jossa avainten hallinta on pettänyt tai olemassa oleva toimitapa koetaan kalliiksi, raskaaksi ja jopa turvattomaksi. Tilanne on sama niin yrityksissä kuin kunnallisella puolella. Kiinteistönomistajien ja isännöitsijöiden kannattaisikin harkita ennalta ja varmistaa, että avainten hallinta on järjestetty oikein, ennen kuin mitään tapahtuu”, Viljakainen toteaa.
Teksti; Mikko Sillanpää Harkonsalo&Vesa